Jannan tarinat kertoo Jannan sekä hänen sukulaistensa kokemuksista, Jannan kertomana. Kokemukset ovat tosia ja julkaistaan siten kun Janna on ne kirjoittanut. Tämä on Jannan tarinat -sarjan toinen osa. Lue tarinan ensimmäinen osa, toinen osa. Olin kotona! Eno eno eno missä Nioc, oletko kuullut hänestä, nyt soitetaan hänelle kimppapuhelu ja kerron teille mitä juuri tapahtui, siis teille molemmille. Ystäväni laittoi juuri viestin kotoota ja kaikki on kunnossa mutta olen rämpinyt koko yön metsästä kotiin.
Nioc vastasi soittoon nopeasti niinkuin aina: Hei tässä Janna, tulin juuri teidän yhteiseltä kalliolta josta olette kertoneet, arvaa mitä! Oltiin kaverin kanssa yötä siellä ja oltiin jo nukahtamassa kun päältä lensi jotain mutta en aluksi tiennyt mitä ihmettä se oli, kuin lentokone lentäisi matalalla mutta silti erilainen. Ystäväni lähti juosten metsään kun säikähti niin paljon enkä enää nähnyt häntä vaikka yritin juosta mutta oli liian luikasta nopeammalle askeleelle. Palasin hakemaan tavarat ja pakkasin pikaisesti ja lähdin sitten uudestaan.
Tiesin oikean suunnan kotiin joka oli sama kuin ystäväni suunta oli hänen lähtiessä. En löytänyt häntä mutta matkalla kun olin jo tarponut hetken taskulampun valossa, edestäni kuului askel, oksa meni poikki ja joku siellä oli. Säikähdin niin paljon että otin askelia taaksepäin ja kompuroin itseni maahan selälleen. Siinä makasin kuin kilpikonna, lähelläni ehkä susi, ehkä ystäväni, ehkä mielikuvituksellinen bigfoot joka sai adrenaliinit nousemaan korkealle. En kerennyt edes nousta kun aiemmin päältä mennyt ääni kuului taas, se oli kaukana mutta läheni.
Nostin päätä ylös ja näin edessäni nopeasti ylöspäin nousevan varjon, se oli jotain kaameaa, jotain mikä ei varmaan ikinä selviäisi. Samaan aikaan lentokoneen ääni lähestyi ja se meni ylitseni niin matalalla ja niin nopeasti että tajusin heti mistä oli kyse. Se joku ei ollut tältä planeetalta.
Kertokaa minulle oliko tämä unta, vai jonkin sortin huijaus, en voi uskoa tätä todeksi.
Eno ja Nioc olivat aika hiljaisia, he varmaan luulivat joskus että heitä oli huijattu ja nyt totuus tuli lopullisesti ilmi heidän mieliinsä.
Puhelun jälkeen päätin, että en soita enää ystävälleni koska hän oli jättänyt minut. Enkä usko, että hän uskoisi mitä minulle tapahtui, tai lähtisi enää uudestaan kanssani seikkailemaan. Ystävyytemme loppui, mutta seikkailut saisi jatkua. Olin juuri rämpinyt kilometrien matkan metsässä pelkokertoimeni tapissa, sitten vielä asfalttiviidakkoa pitkin bussilla mentävän matkan märillä kengillä. Viinipullo oli jäänyt kotiin, mutta olin tavallaan humalassa.
Tämä oli Jannan Tarinoiden Mystisellä Kalliolla tapahtuu viimeinen osa, mutta Jannalla on muitakin kokemuksia jaettavanaan. Niistä lisää jossain vaiheessa.
Jos haluat sähköpostiisi ilmoituksen uusista artikkeleista, voit liittyä sähköpostilistalle sivuston alaosasta.
